½ -lehti on valtakunnallinen taidelehti. Lehti toimii yhtenä täydentävänä osana kuvataidekirjoituksen kentällä, ja sen tarkoitus on luoda paremmin kattava kuva kuvataiteen kirjosta.

Miksi minusta ei koskaan tullut graafikkoa

Kuva: Jonna Salonen: Havunneulat, 2015 (puu, savi).

SIVULLA 12 -itäsuomalaista taidegrafiikkaa
Joensuun taidemuseo Onni 15.9.-23.10.2016.
Taiteilijat: Anna Arminen, Annu Vertanen, Anu Torikka, Emma Lappalainen, Jonna Salonen, Jussi Nykänen, Lotta Pyykkönen, Reetta Ahonen, Reijo Mörö, Riikka Mattinen, Tarja Heilimo ja Taru Innanen.

Taidekoulutukseeni kuului kaikille pakollinen grafiikka ensimmäisenä opiskeluvuotena. Pakkografiikassa piti tehdä joku työ melkein jokaisella grafiikan menetelmällä. Taidekoulun grafiikanluokka oli ankea ja tunkkainen huone. Grafiikka oli likaista ja työlästä sekä pahanhajuista puuhaa. Ihmettelin koko vuoden, mikä oli tuon monimutkaisen ja kummallisen touhun syvin tarkoitus: monistaminenko? Suureksi hämmästyksekseni osa koulutovereistani valitsi grafiikan alakseen. Joskus ohimennen näin heidän keskittyneitä selkiään grafiikanluokassa kumartuneina niiden minkälie levyjen ja laattojen ylle.

Taru Innanen: ...de Madrugada, 2015 ja Una copla triste..., 2015 (japanilainen puupiirros).

Taru Innanen: …de Madrugada, 2015 ja Una copla triste…, 2015 (japanilainen puupiirros).

Sivulla -12 -näyttely laittaa pohtimaan taas samaa kysymystä: miksi nähdä vaivaa vain monistamisen takia? Onhan nykyään paljon helpompiakin tapoja tulostaa ja monistaa. Huomasin näyttelyssä tosin myös, että grafiikassa oli tapahtunut jotakin kolmessakymmenessä vuodessa. Näyttelyn teosten tekniikat ovat jotakin muuta kuin ennen vanhaan. Hyvin harvaa teosta on sitä paitsi enemmän kuin yksi kappale. Nykygrafiikan syvin olemus ei olekaan monistaminen.

Entä tuoko grafiikan menetelmä jotakin erityistä teokseen; jotakin sellaista mitä ei millään muulla taiteen menetelmällä voi saada aikaan. Tarja Heilimon puupiirrosten jälki on varmaankin sellaista. Taru Innasen japanilaiset puupiirrokset sen sijaan näyttävät maalauksilta. Lotta Pyykkösenkään puupiirroksissa ei ole juuri puupiirroksen henkeä.

Varsinaista metalligrafiikkaa näyttelyssä on hyvin vähän. Graafikot käyttävät paljon valokuvaa ja tulosteita. Kuvia kopioidaan paljon sellaisenaan. Perinteisen nysväämisen sijaan käytetään oikopolkuja ja tehdään monotypioita. Halu irtaantua perinteisestä graafisesta ilmaisusta on selvä.

Selkeintä pyrkimys irti grafiikan kahleista on Reetta Ahosen installaatiossa Lehtimajani, joka on koostettu vanerikopista ja videosta. Tunnelma vanerimajan sisällä on lehtimajan sijaan kuin olisi rei’itetyssä vanerilaatikossa. Samassa salissa Reijo Mörön kasvi-aiheiset serigrafiat eivät itsenäisinä töinä ole kovinkaan kiinnostavia, ja lattialle leviävänä rykelmänä ne yrittävätkin laajentua tilateokseksi.

Jonna Salonen onnistuu tekemään ilmankevyttä grafiikkaa installaation kaltaisissa teoksissaan. Salosen töistä huokuu grafiikanteon vaivannäkö, mutta ilman monistamisen mahdollisuutta. Riikka Mattisen installaatioiden hahmot ovat vekkuleita, lastenhuoneeseen sopivia esineitä.

Jussi Nykänen tavoittelee unenomaisissa mustavalkoisissa monotypioissaan wanhan ajan graafisten pintojen syvyyttä. Nykäsen esinekoosteista taasen tulee mieleeni erään sydänhämäläisen paikkakunnan kylähullu, joka kaupusteli naapureilleen itsetekemiään muinaisesineitä. Monen kyläläisen vajan tai mökin seinustalla roikkuu hänen tekemänsä muinainen tekokivikirves.

Anna Armisen teoksissa on omintakeista ja hienovaraista huumoria. Emma Lappalaisen dada-runoja muistuttavat grafiikan lehdet taas tarvitsisivat huumoria tai jotakin muuta elävöitystä. Annu Vertasen puupiirrosten merkkikieli jää minulle hämäräksi. Muutama Anu Torikan teos tuo mieleeni 60 -luvun television paperianimaation Hinku ja Vinku. Taide on tehnyt tehtävänsä, kun se synnyttää hauskan mielleyhtymän ja muiston kaukaa lapsuudesta.

 

Kari Virtanen
Kirjoittaja on Joensuulainen Taidemaalari.

 

Jussi Nykänen: Kyptidi, 2013 (esinekooste luusta ja kankaasta).

Jussi Nykänen: Kyptidi, 2013 (esinekooste luusta ja kankaasta).

Sivustoa ovat tukeneet

SKR  OKM PKR

Sivuston rakennus

VR